Emojen ja emolehmähiehojen hankinta

Kun olet päässyt ajatuksissasi tähän saakka on aika toimia. Tämä kohta on onnistumisen kannalta ehkä kaikkein tärkein ja tässä voi moni asia mennä vikaan. Edullinenkaan hankintahinta ei kompensoi mahdollisia ongelmia!
Vaatimuksia kasvattajalle, jolta ostat eläimiä:

Salmonella ja muu tautivapaus, sekä määräystenmukaiset maahantuonnit. Selvästi halvempi hinta saattaa kieliä siitä, että esim. maahantuonnissa ja karanteenissa on oikaistu.

Kasvattajan kaikkien eläinten tulee olla terveitä ja hyvin hoidettuja. Niiden tulee olla tottuneita ihmisen hoitoon ja käsittelyyn. Jos kasvattaja ei pysty rapsuttelemaan omia vanhoja eläimiään, niiden ollessa vapaana, niin jotain on pahasti vialla. Eläimet saattavat väistää sinua, mutta oman hoitajansa niiden pitää päästää luokseen. Jos näin ei tapahdu, niin eläimet ovat arkoja - jopa villejä, ja näiden jälkeläisetkin ovat arkoja, koska emot opettavat vasikoilleen saman käyttäytymismallin. Pieni vasikka on normaalisti arka ennen kesytystä, joten tarkkaile pääasiassa emojen käytöstä hoitajaansa kohtaan.

Hälytyskellon pitää soida päässäsi jos emojen laumassa on useampi, kuin yksi sonni tai jos laumassa on erotusiän ylittäneitä nuoria hiehoja (=sonnin omia jälkeläisiä), jotka ovat jo tulossa sukukypsäksi! Eli sukukypsien ja sopivan ikäisten (yli 2v) hiehojen ja emojen seurassa on YKSI sonni, joka ei ole niille läheistä sukua. Joskus mukana voi olla tietoisesti nuori sonni, joka sitten seuraa sivusta "ison kaverin" puuhia. Lauman siitossonni ei anna nuorille sonneille mahdollisuutta "toimintaan". Kysy kuitenkin selitystä tällaiseen järjestelyyn - se voi olla esimerkiksi tarhojen riittämättömyys tai sitten kaikki emot ovat jo kantavina. Selitys voi olla myös se, että sonnit eivät olekaan sonneja vaan härkiä....

Kasvattajan pitää normaalisti tietää ilman DNA-määritystä jokaisen eläimen sukutaulu. Jos on tullut satunnainen karkaamistapaus, niin silloin DNA:n selvitys on paikallaan.

Kantavia hiehoja ostaessasi varmista, että ne ovat olleet astutushetkellä kahden vuoden ikäisiä. Satunnainen vahinkoastuminen voi olla seurausta esim. karkaamisesta, mutta tietoinen liian nuorten eläinten astuttaminen on tuomittavaa. Vanha hyvä Skottilainen tapa kolmesta vuodesta ei ole meidän oloissamme aina tarpeen, paitsi sellaisessa tapauksessa, että eläin on keskimääräistä hidaskasvuisempi ja pienikokoisempi. Oikea menettely antaa hankkimillesi eläimille eväät pitkään ikään ja hyvään terveyteen. Kun eläin saa rauhassa kasvaa ennen astumista, niin se kykenee syomään laidunkaudella enemmän ja niinpä se pitää imetyskaudella paremmin kuntoluokkansa. Lypsylehmille käytettävä astutusikä ei sovellu Highlandille missään tapauksessa.

Ei kannata uskoa selityksiä "puolivillistä" rodusta, joka ei kesyynny. Tällaisessa tapauksessa eläinten kesytystä ei ole osattu tai viitsitty tehdä. Yleensä pienestä karjasta saa hankittua kesympiä eläimiä, mutta tämä ei tietenkään ole sääntö. Poikkeuksia löytyy molempiin suuntiin. Korostamme tässä kovasti eläinten kesyyttä ja käsiteltävyyttä. Mihin tämä sitten perustuu? Eläinten kanssa tulee jatkuvasti tilanteita, joissa tarvitaan eläinten käsittelyä. Niissä tilanteissa kesyt ja käsittelyyn tottuneet eläimet ovat hoitajalleen helpompia, aikaa säästävämpiä ja turvallisempia.

Normaalirutiineja ovat esimerkiksi loislääkitys ja sorkkahoito, lisäksi on hyvä varmistaa imetyksen onnistuminen. Lisäksi poikimista täytyy tarkkailla, vaikka eläimelle pitääkin antaa siihen oma rauhansa. Kaikesta huolimatta voi tulla eteen tilanne, jossa pitää antaa apua poikimisessa. Kesyt ja hoitajaansa luottavat eläimet tekevät kaiken niin paljon helpommaksi ja nopeammaksi.

Jokaisessa rodussa on omat huippukasvattajansa ja jokaisessa rodussa saattaa olla valitettavasti myös kasvattajia, joilta ei saisi hankkia yhtäkään eläintä. Pyri seulomaan joukosta huiput. Pyri ottamaan selvää kasvattajalta aikaisemmin eläimiä hankkineelta millainen kokemus heille muodostui. Parhaimmat suomalaiset karjat ovat käytännössä maailman huippukarjoja, koska parhaat kasvattajat ovat aikanaan tuoneet maahan todella laadukkaita eläimiä. Erityisen halpa hinta kielii usein ongelmista laadun tai terveyden kannalta.
Osta eläimet kasvattajalta, joka lupaa antaa neuvontaa ja tarvittavaa opastusta myös sen jälkeen, kun kuljetustrailerin perävalot katoavat. Kysymyksiä nimittäin tulee, vaikka olisitkin jo toiminut nautojen kanssa. Highland-emojen kasvatus poikkeaa yllättävän paljon vaikkapa lypsylehmien hoidosta ja ruokinnasta. Erot muiden liharotujen kanssa tulevat lähinnä ruokinnassa ja
kasvatustiloissa. Muuten vuodenkierto on samanlainen.

Ostaessasi eläimiä useammasta paikasta, niin pyri saamaan samaa sukulinjaa olevia eläimiä, koska se vastaavasti lisää sopivien sonniehdokkaiden määrää. Jos laumasi on kovin kirjava, niin sonnin etsintä voi muodostua turhan vaivalloiseksi. Isoilla roduilla tämä ei niinkään ole ongelma. Itse hankimme eläimet erotusikäisinä vasikkoina, joka on helppo tapa varsinkin aloittelijalle. Vasikkana eläin on myös edullisin hankkia. Valmiiksi kantavien emojen tai hiehojen osto nopeuttaa aikataulua huomattavasti ja tulot alkavat pyöriä nopeammin. Niiden saatavuus vain saattaa olla ongelma ja hintakin on korkeampi. Vanhan lehmän ostossa pitää aina miettiä syytä sen myyntiin -onko lehmässä joku vika, vai ollaanko toimintaa vain supistamassa/lopettamassa? Toisaalta voisi olla hyvä, että ensimmäinen poikimistapaus laumassa tulee emolehmälle. Uusi tilanne voi aiheuttaa kokemattomassa hieholaumassa ongelmia, mutta toki tämä on harvinainen tilanne.