Uutisia

Tilalla tapahtuu.

Meidän HC innostus on tarttunut myös muihin. Nykyään kauniissa Hyypänlaaksossa vaeltaa jo toinenkin lauma hiehoja ja nyt oli vuorossa etsiä Eijan ja Matin hiehoille sopiva sonni. Meillähän oli sama tilanne vuosi sitten. Heidän hiehot ovat Kristina Highlandista ja joukosta löytyy meidän eläinten kaksi täyssiskoa.
Kun hakee laadukasta ja sopivan luonteista isää vasikoille, niin kannattaa ottaa suunta kohti Köyliötä ja Korkeaa Tammea. Riikan asiantuntevassa opastuksessa ja nauta-alan asiantuntijoiden ollessa ostajina on lopputulos varma. Meille jäi sopivasti "puhemiehen" rooli ja pääsihän emäntä näkemään Bonnien (kts. 20.6.2006). Valinta oli toki vaikea kahden finalistin kesken, mutta lopputulos on sitten tässä:

Asiantuntevaa arviointia ja puntarointia...Carl Phillip Of Brunnila on meidän Carolinan täysveli!

Sonnin isä: King John von Hackenstedt

Johanna ja Bonnie. Miten sattuikin noin kumma ilme? Lieneekö jälleennäkemisen riemua molemmilla?

Mukavan leppoisa reissu - tämähän kävi aivan lomasta!

Nyt on sitten lomat lomailtuna ja on töiden aika. Olimme nimittäin pohjoismaisessa tapaamisessa Ahvenanmaalla Jurmossa. Oli taas kiva tavata vanhoja tuttuja ja uusiakin kasvoja rennon yhdessäolon merkeissä. Pääsimme tutustumaan paikalliseen lampuriin, kolusimme saaristolaismuseon, söimme paikallisia herkkuja, pidimme kokouksen, retkeilimme luontopolulla, purjehdimme ja olimme hyljesafarilla. Jurmon väki oli nähnyt kovasti vaivaa ja onnistui erinomaisesti järjestelyissään. Säätkin suosivat, vaikka tämä porukka kovasti jo sadetta toivoikin.

Farmari 2006 onnellisesti takana! Olimme isolla joukolla esittelemässä rotua ja yhdistystämme yhteisosastolla muiden rotujärjestöjen kanssa ja samalla toimme tietysti esille koko emolehmätuotantoa. Helteestä huolimatta kävijöitä ja kiinnostuneita riitti ja keskustelut myös muiden rotujen kasvattajien kanssa olivat mukavia. Kuin vahingossa pääsimme tutustumaan moneen alamme tunnetuimpaan henkilöön.

Huh hellettä mikä viikko, eikä pelkästään sään puolesta.
Maanantaina oli Kallen ammattilaiskuljetus asialla ja autosta talutettiin ulos pitkään odotettu Lasse sonnimme. Työt alkoivat sonnilla - ei tänne laiskottelemaan ole tultu!
Lasse on näin neljän päivän kokemuksella arvioituna erittäin rauhallinen ja pitkähermoinen kaveri. Parin päivän kuluttua ujostelu oli ohi ja sonni oli jo tottunut meihin niin, että sen silmistä loistaa lämmin ja ystävällinen katse.

Johanna on ottanut jo "ötökkälääkkeen" valmiiksi ja jännitys kohoaa...

Veräjä auki ja sonni talutetaan laitumelle...

Kalle vapauttaa kasvattinsa riimusta ja sitten vain tutustumaan uuteen kotiin.

Tiistaina Pohjanmaan radion toimittaja tuli tekemään juttua eläimistä ja emännän askareista. Ohjelma tuli ulos 19.7.2006.

Torstaina oli vuorossa EU-tarkastajat. Outo ja uusi asia meille, mutta tarkastus sujui oikein hyvässä hengessä ja kaikki oli luonnollisesti niin kuin pitääkin olla.
Tarkastuksen yhteydessä sattui episodi joka sai emännän pulssin taivaisiin. Niin kesyjä kuin eläimemme ovatkin, niin ulkopuolisiin ne suhtautuvat pienellä ja muutamat hieman suuremmalla varauksella. Tilanteen ollessa juuri "päällä" pomppasi keskeltä laumaa iso rusakko pakoon ja siitäkös eläimetkin ottivat pari laukka-askelta. Pahaksi onneksi Lassen nenärenkaaseen joutui puolimetrinen oksantynkä. Häiriötekijöitä oli sonnille aika liuta: EU-tarkastajat, hieman pelästynyt hieholauma, vieressä mielitietty hieho sekä uudessa, vielä aristavassa renkaassa oksa, jota uusi omistaja irrotti. Siinä tuli sonnin luonne tarkastettua perusteellisesti kun emäntä itsensä rohkaisten pelasti Lassen pulasta. Kaikki sujui hienosti ja pulssikin pääsi tasaantumaan.

Tänään tapahtui merkittäviä muutoksia laumamme koostumukseen. "Köyliön Kuljetus" toimi jälleen ja toi Bonnien tilalle kaksi uutta vasikkaa, jotka taas alunperin ovat lähtöisin Kangasmäeltä. Bonnie lähti, koska ostettu sonni on aivan liian läheistä sukua. Emännällä oli tunteet pinnassa kun yksi suosikeista lähti - Riverhillissä eläin on muutakin kuin numerosarja korvamerkissä! Onneksi uudet suloiset pikkuhiehot lievittivät tuskaa hieman ja muutenkin näistä uutukaisista näyttää tulevan varsinaisia lemmikkejä lapsille.

Olemme koko kevään ahkeroineet luonnonlaitumen aitaustöissä - 25 ha ja noin 2 km high tensile aitausta. Nyt oli sitten vuorossa isojen hiehojen siirto uudelle laitumelle sonnia odottelemaan. Siirto sujui jälleen helposti ja tytöt pääsivät kiertelemään uudelle alueelle ja samalla nauttimaan luonnon antimista. Varsinkin pihlajan lehdet olivat makulistalla korkealla!

Illalla osa laumasta oli hetken hukassa (olivat piiloutuneet taimikkoon) ja etsinnän tuloksena alueelta löytyi vielä hirvikin, vaikka olimmekin yrittäneet saada kaikki jänistä suuremmat nisäkkäät pois alueelta ennen aidan umpeutumista. Toivottavasti hirvi ymmärtää itse hypätä aidan yli, vaikka se selvästi väistelikin sähkölankaa. Pitää seurata tilannetta, että häipyikö hirvi muualle vapaaehtoisesti.

Viikonloppuna oli Highland Cattle-yhdistyksen vuosikokous. Kiitos kaikille teille hyville ystäville mukavasta tapaamisesta ja kiitos myös hyvistä hermoista kun jaksoitte katsella meidän perheen kuopuksen heilumista :)

Muuten meidän talvi on mennyt hyvin ja sähkötön vesisysteemikin on pelannut odotusten mukaisesti. Yhdellä eläimellä oli jonkin verran ongelmia, kun oli hinkannut turkkiaan liian rajusti puihin - hoitona oli loislääkitys ja basibact-jauhe. Hoito auttoi hyvin ja mitään muuta ongelmaa ei ole ollut. Eläimillä on kuivitetut makuukummut suojassa tiheässä kuusikossa, mutta aina joku nukkuu myös rehuhäkin vieressä. Kukas sitä nyt oikein kauas lähtisi ruuan luota!

Saimme ostettua peltoa lisää aivan rajanaapurista. Myyjänä oli Uudentalon perikunta ja kaupan kohteena olleen pellon pinta-ala oli noin 4,5 ha. Alue mahdollistaa oikein hyvät ja sujuvat laidunjärjestelyt ja rehuntuotannon lähellä. Teimme alueella jo viime kesänä kunnostustöitä ja seuraava vaihe on ojituksen parantaminen.

Hikinen urakka, mutta nyt on vesijohto talvitarhaan. Työmme helpottui, koska enää meidän "juokseva vesi" ei tarkoita emäntää ja sankoja. Olipa muuten kova vääntö saada paikallisen vesilaitoksen paperit oikein täytettyä - talvi meinasi ehtiä ennen asennusta.

Sonnin etsintä jatkuu... Tällä kertaa meidän suurperhe seikkaili Joensuun ja Kiteen maisemissa. Joensuussa sukuloimassa ja Kiteen Tolosenmäellä Arjan ja Markun luona Päivärinteen tilalla tutustumassa komeasarvisiin sonneihin. Tulomatkalla kävimme vielä pikaisesti tervehtimässä isäntäväkeä Kotalassa Kangasmäen Highlandtilalla, samalla tuli nähtyä hyvin tehty petoaita. Matkan anti oli se, että lopullinen päätös varmistui - sonni tulee meille Säkylästä. Emme tiedä kuinka siinä kävi - valitsiko sonni meidät vai me sonnin? Komea sukutaulu, sopivan rauhallinen luonne, hyvä rakenne ja sopivuus hiehoillemme olivat päätöksen järkisyyt. Katso kuvaa, niin ymmärrät tunnesyyt...

Viikonloppu kului Highland Cattle-yhdistyksen kokousmatkalla laivaristeilyllä. Kiitos kaikille teille hyville ystäville mukavasta matkasta. Samalla reissulla kävimme etsimässä sonnia hiehoillemme. Meillä on tarkoitus tehdä huolellinen ja harkittu valinta, koska sonnin merkitys on jälkeläisten laatua ajatellen todella suuri.